Samuel Florin

Ajatuksia ROM-teoksesta

Historiasta ja aiemmista kokemuksista johtuen, aina, kun vähemmistön ulkopuolinen lähestyy romaneita tai romaniyhteisöä jonkin asian merkeissä, oli kyseessä sitten tutkimus, haastattelu tai jokin vastaava, niin väistämättä romaneilla usein heräävät ”tuntosarvet” pohtimaan mikä on tulijan motiivi ja mihin kerättyä tietoa aiotaan käyttää.  

Alkuvuodesta 2017 Jonne Heinonen saapui silloisen työnantajani Jyväskylän Romaninuoret ry:n tiloihin. Ensimmäisellä kerralla Jonne toki kertoi projektistaan ja suunnitelmistaan, mutta oli samalla myös äärimmäisen kiinnostunut siitä, mitä me teemme työssämme ja kuka minä, Samuel, olen. Hanke oli tuolloin melko alkuvaiheessa ja Jonnella visio oli vasta kehittymässä, mutta vaikutuin hänen avoimuudestaan ja rentoudestaan, joten halusin olla mukana hänen projektissaan.  

Mielestäni nykypäivän ”yltiösensitiivisessä” toimintakulttuurissa on varmasti vaikeaa tehdä eri vähemmistöistä tämäntyyppisiä projekteja, etenkin silloin, jos ei itse kuulu vähemmistöön tai edusta kyseistä vähemmistöryhmää. Myös tätä ajatusta Jonne pyöritteli, niin minun kuin muidenkin romanien kanssa, joihin tutustui. Tärkeimpänä kuitenkin on “ulkopuolisen” tekijän motiivi ja lähestymistapa. Oma kokemukseni Jonnen kanssa oli se, että projektia ei vain tehty romaneista ”objektina” vaan se tehtiin romaneista yhdessä romanien kanssa. Se mikä Jonnen lähestymistavassa kiinnosti minua oli se, että Jonnella oli aito halu tutustua ihmisiin ja dokumentoida valokuvaten normaaleja tilanteita ja kohtaamisia ihmisten kanssa. Ikään kuin toissijaista oli se, että ihmiset olivat Suomen romaneja. Hänen toimintansa oli ammattimaista, mutta toiminnassa säilyi silti vapaus ja luovuus.  

Jonnen kanssa olemme vuosien aikana pitäneet enemmän ja vähemmän yhteyttä ja  tavanneet useita kertoja. Välillä olemme keskustelleet romaneista niin historian,  nykypäivän, kuin kulttuurin näkökulmasta, mutta myös todella usein ihan vain arkielämästä tavallisine arkimurheineen.  

Yhdenvertaisuusvaltuutetun entinen viestintäpäällikkö Maria Swanljung kuvailee  seuraavasti vähemmistöjen roolia mediassa:  

”Vähemmistöjä kuvaillaan mediassa samankaltaisen kaavan mukaisesti  useimmiten samoissa rooleissa: roistoina, uhreina tai sankareina, usein osana  konfliktia. Myös vahva vastakkainasettelu ja vähemmistöjen edustajien  näkeminen toisena, ulkopuolisena, on tavallinen tulokulma vähemmistöistä  kertovassa mediasisällössä.”  

  “Romani on sankari, jos hän pääsee peruskoulusta läpi, muutoin rikollinen.”  
Maria Swanljung, Miksi moniäänisempi media on parempi media, 
yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi, 2018.  

Jonnen valokuvat romanien elämästä niin arjen kuin juhlan keskellä ovat historiallisesti merkittäviä. Etenkin näinä aikoina on hyvä saada tuoda yleisesti esille sitä, että suurin osa romaneista elää aivan samanlaista arkea muun yhteiskunnan kanssa iloine ja suruineen.   

On ollut ilo ja kunnia tutustua ja ystävystyä Jonnen kanssa.