Web sisällön esitys Web sisällön esitys

Vampyyrin varjostamat

Lepakoiden salainen maailma

11.2.—3.5.2014

Web sisällön esitys Web sisällön esitys

Luonnontieteellisen museon Vampyyrin varjostamat -näyttely kuljettaa rinta rinnan kahta tarinaa: lepakoiden biologiaa ja tutkimusta sekä lepakoiden ja ihmisten monisyistä suhdetta. Näyttelyvieras saa lepakkotietoutta niin kaikuluotaamisesta kuin monenmoisista ruokailutavoistakin. Samalla pääsee tutustumaan lepakkotutkimukseen ja eri kulttuurien uskomuksiin.

Lepakot – osa luontoa kaikkialla maailmassa!

Lepakot ovat ainoita aidosti lentokykyisiä nisäkkäitä. Lentokyky ja kaikuluotauskyky antavat nahkasiiville paljon mahdollisuuksia: ravintoa ja päiväpiiloja voi hakea laajalta alueelta, ja liian ankarista oloista voi siirtyä otollisemmille seuduille.


Korvayökkö lennossa
kuva: Joxerra Aihartza

Lepakoiden yleisyydestä ja valtavasta monimuotoisuudesta kertoo se, että ne ovat löytäneet paikkansa lähes kaikista maailman kolkista. Lajien kirjo on huikea – joka neljäs tunnettu nisäkäslaji on lepakko! Monimuotoisine elintapoineen lepakot ovat hämmästyttävän erilaisia. Maailmasta löytyy niin hedelmiä, hyönteisiä kuin lihaakin ravintonaan käyttäviä lajeja, pahamaineisia verenimijöitä unohtamatta.

Suomessa lepakkolajeja on vain 13. Ne ovat levittäytyneet ympäri Suomea pohjoisinta Lappia myöten. Pohjolan vuodenaikojen vaihtelu ja karuus säätelevät lepakoiden elämää, sillä niiden tulee selviytyä kylmästä talvesta ja sopeutua saalistamaan valoisissa kesäöissä. Pitkä talvi selätetään horrostaen Suomessa tai muuttamalla etelän lauhemmille alueille.


Vesisiippa voi joskus napata pieniä kaloja saaliikseen
kuva: Rasmus Karlsson

Lepakoiden suojelusta on hyötyä ihmisillekin

Lepakot ovat niin ihmiselle kuin ympäröivälle luonnollekin tärkeitä, sillä ne pölyttävät tropiikin alueen kasveja, syövät tuhohyönteisiä ja auttavat kasvien siementen levittämisessä. Täällä Suomessakin voimme nauttia lepakoiden tarjoamista palveluista – ne nimittäin saalistavat meitä kiusaavia hyttysiä!

Lepakot ovat rauhoitettuja, mutta suojelumenetelmien kehittämiseksi tarvitaan lisää tietoa lepakoiden runsaudesta ja levinneisyydestä sekä saalistusympäristöjen, päiväpiilojen ja talvehtimispaikkojen valinnasta. Luonnontieteellisen keskusmuseon (LUOMUS) tutkijat tekevät näitä asioita selvittävää tutkimusta sekä kokoavat yhteen tietoja kartoituksista ja muista havainnoista.

Lintuharrastajille tuttua rengastusta käytetään hyväksi myös lepakkotutkimuksessa. Rengastusten avulla saadaan tietoa eläinten iästä, liikkeistä, paikkauskollisuudesta ja yhdyskuntien rakenteesta. Lepakkotutkimuksessa välttämättömiä välineitä ovat myös lepakoiden ääniä havaitseva yliääni-ilmaisin eli detektori ja lepakoiden liikkumista seuraavat radiolähettimet.


Vastarengastettu isoviiksisiippa. Lepakot ovat pieniksi nisäkkäiksi hyvin pitkäikäisiä: Suomesta on löytynyt 7-vuotiaita yksilöitä, ja eräs Venäjällä rengastettu isoviiksisiippa oli saavuttanut 21 vuoden iän!
Kuva: Emma Kosonen

Lepakoiden myyttinen merkitys ihmiskunnan historiassa

Päiväaktiiviselle ihmislajille lepakot ovat aina olleet yön symboleja. Valitettavan usein lepakoiden elintapojen on päätelty liittyvän pimeyden "pahoihin voimiin". Oikeasti lepakot eivät ole "pahoja" tai "hyviä" kuten muutkaan eläimet.

Lepakoiden merkitystä on tulkittu eri tavoin eri kulttuureissa. Esimerkiksi kiinalaisille lepakot ovat onnen tuojia, kun taas japanilaisille lepakot merkitsivät epäonnea ja kaaosta. Euroopassa lepakot on yhdistetty pimeyden voimiin jo roomalaisajalla. Kristillinen kirkko leimasi lepakot 1500-luvulla iljettäviksi paholaisten ja noitien seuralaisiksi. Vielä nykyäänkin tunnetuimpia eurooppalaisia lepakkohahmoja on verenimijälepakoista vaikutteita saanut kaamea kreivi Dracula. Toinen suosittu hahmo on tietenkin supersankari Batman.

Lepakoilla on ollut sijansa myös suomalaisessa kansanperinteessä. Niillä on yritetty saada itselle onnea – tai naapurille epäonnea – niin karjanhoidossa ja viljan viljelyksessä kuin metsästyksessä ja kalastuksessakin. Niitä on käytetty neitsyyden tai raskauden todentamiseen ja lemmennostatukseen.


Pohjanlepakoita
Kuva: Eeva-Maria Kyheröinen


Kuva: Jeroen van de Kooij


 

Web sisällön esitys Web sisällön esitys

KUHMUn Flickr tili Kuopion luonnontieteellinen museo Twitterissa